Motivaatio, OHOI!

Yleisin syy, johon asiakkaani tai ihmiset nyt ylipäätään, kaipaavat traineria, sitä "persaukselle potkijaa", tuntuu olevan motivaation puute tai sen hiipuminen.
Lähiaikoina mediassakin olen törmännyt moneenkin eri tekstiin ja vinkkilistaan, kuinka säilyttää motivaatio treenaamiseen, tai mihin nyt ylipäätään sitä tarvitsee.

Vaikka työtäni on motivoida asiakkaita, ja laittaa ihmiset tekemään töitä kuntonsa eteen, sekä piiskata ylittämään itsensä, eniten koen että esimerkillä on se suurin voima. Se, että elän kuten opetan, ja että sen näkee minusta, tuntuu itselleni olevan tärkeintä tässä työssä.

Ensimmäinen ajatukseni oli, kun aiheeseen päätin tarttua, se että olen varmaan surkein ihminen vastaamaan miten motivaation löytää. Itselleni kun liikunta ja treenaaminen ovat olleet päivän selviä asioita niin kauan kun jaksan muistaa, ja ne nyt vaan kuuluvat päivään ,ihan kuin kaikki muutkin perustoiminnot. En minä mieti ikinä huvittaako tai tekiskö mieli lähteä hikoilemaan, minä vaan menen koska se kuuluu rutiiniin. Ja joka kerta on niin perhanan hyvä olo jälkeen päin :D Vai voiko kukaan rehellisesti sanoa koskaan katuneensa että pitikin mennä treenaamaan? Viimeksi sen sijaan juhannuksena, kun PITKÄSTÄ aikaa tuli suunnitellusti KAKSI lepopäivää peräkkäin, mietin siskon kanssa persaus istumisesta puutuneena, että miten joku (ja niin moni!)voi olla liikkuMATTA?! Ihminen sentään on luotu siihen!

hikisenä on hyvä olla <3

Tähän väliin on nyt selvennettävä, että lepopäiviä toki pidän minäkin, joka viikko 1-2, ja aina n.kerran kuukaudessa-parissa kokonaan kevennetyn viikon, jolloin tulee vain pakolliset liikkumiset, enkä todellakaan liikkuisi tälläisiä määriä, ellen tekisi sitä TYÖKSENI, mutta toisaalta, en ole kymmenessä vuodessa keksinyt mitään muuta, mitä mieluummin tekisinkään, joten mikäs tässä on hikoillessa ;)

Eri asia on myös levätä, jos oikeasti on esim.sairas tai pitkään jatkuen väsynyt, tämä vaan pitää osata erottaa siitä laiskuudesta. Ja toki tulee esteitä tai aikataulu ongelmia, ettei aina voi päästä, mutta so what,on se päivä seuraavakin. Muistan myös ajalta ennen lasta,kuinka päivä meni totaalisen pieleen jos suunniteltu treeni jostain syystä jäi tekemättä.Nykyään ei heilauta yhtään, koska joustaa nyt joutuu jokainen, varsinkin yrittäjä-vuorotyölaisen-pikkulapsiperheessä se hyvin tiedetään. Mutta aikaa ja keinoja löytyy ihan varmasti, siihen en edes tässä postauksessa ala puuttumaan!

Mutta niin, se motivaatio. Okei, koetetaan jonninnäköiset vinkit kasata, sana on vapaa jos tulee parempia mieleen :D

1. LÖYDÄ OMA TAPASI. Monen monta lajia kokeilleena voin todeta salitreenin olevan se "mun juttu". Se nyt vaan on äärimmäisen koukuttavaa, mutta jos se ei toisille iske,ei vaikka kokeilisi (ja hankkisi kunnon ohjeet siihen!)niin vaihtoehtojahan löytyy. Tärkeintä olisi toki että treeneissä olisi kivaa ja siitä tulisi hyvälle tuulelle, mutta kova treeni ei kyllä koskaan ole kivaa sillä hetkellä,kun sitä tekee, believe me. Mutta mieti, mitä saat siitä itsellesi, ja mitä treeniltä kaipaat. Kysy suosituksia, kiinnostu uutuuksista, anna vanhoille inhokeille uusi mahdollisuus. Kokeile, tutustu, erehdy ja ihastu.

leikkikenttä.

2. HANKI AMMATTITAITOISET OHJEET SEKÄ SOPIVAT VÄLINEET. Oli kyse sitten ryhmäliikunnasta, juoksusta, uinnista, pallopeleistä, mistä vaan, tiedä mitä teet. Varmasti paljon motivoivampaa, kun tietää ettei riko itseään, ja voi kehittyä, kuin haahuilla vähän sinne päin. Ja paskoilla välineillä tai vaatteilla nyt vaan ei oo kivaa treenata, vaikka välineurheilua ei harrastaiskaan ;)

3.TEE RUTIINIA. Viitaten alun tekstiin, jos on treenipäivä,niin silloin on treenipäivä. Älä selittele tai kysele, vaan tee. Jousta tarvittaessa, mutta ole myös sopivan itsekäs, anna itsellesi lupa panostaa omaan aikaasi ja omaan itseesi.

4. SUUNNITTELE, ENNAKOI JA ASETA TAVOITE. Tee itsellesi selväksi (tai anna ammatilaisen tehdä) montako kertaa, millä tavoin, minä päivänä jne aioit treenata, mieluiten pitemmällä aikavälillä.(Itse käytän 4 viikon sykliä niin itse kuin asiakkailla.) Mieti MIKSI liikut, mitä se sinulle antaa ja miten se sinuun vaikuttaa.
Mieti myös mitä haluat liikunnalla saavuttaa, aseta selvä tavoite ja mieti mitä siihen pääseminen edellyttää.

5.KERRO MUILLE. Vertaistuki on verraton (paitsi jos vertaillaan mikä donitsi olisi herkullisin tv-naposteluun...)joten kerro kavereille, läheisille ja tuntemattomille. Jos löydät jonkin ihanan lajin, houkuttele kaveri mukaan, tai jos yrität pudottaa kiloja, kerro siitä ylpeänä valinnastasi. Kaikki tietää, että kaksin saa tehtyä aina kovempia treenejä, mutta myös tuntemattomat ihmiset kelpaavat antamaan sitä potkua, kuka nyt haluaisi tehdä huonommin kuin tyyppi vieressä?  Tässäkin se ammattilaisen ohjaus auttaa, jos treenikaveri on yhtä ulalla kuin itse. Treenaan myös itse välillä esim.miehen kanssa, joka myös nämä asiat hanskaa, jotta ei tulisi mentyä sillä mukavuusalueella.

6. PALKITSE JA OTA KEHUT VASTAAN. Keksi joku kiva palkinto, kun saavutat tavoitteesi(eikö se parempi kunto ja ulkonäkökin ole aika hyvä kannustin?)ja nauti tuloksista, parasta jos palkinto tsemppaa sinua jatkamaan aina eteenpäin. Arvosta itseäsi, kun pystyt muutoksen tekemään, ja ota muiden kehut tyytyväisenä vastaan. Tyytyväisyys toki tappaa kehityksen, mutta tärkeintä tässä on että myös matkasta pystyy nauttimaan ja itseään arvostamaan missä vaiheessa tahansa.

7.OLE ARMOLLINEN JA LÖYDÄ KULTAINEN KESKITIE. Elämää se treenaaminenkin vain on, ei sen vakavampaa, joten jos joku kerta jää väliin, tai repsahdat vanhoihin tapoihin, älä jää kieriskelemään syyllisyyden tunteisiin saati palaa entiseen, vaan ota opiksi ja jatka eteenpäin. Anna itsellesi myös lupa levätä ja ottaa iisimmin, tästä hommasta kuuluisi myös nauttia. Liikunta voi mennä myös överiksi, joten tunnista myös se toinen ääripää, ja liiku sen verran, mitä tavoitteesi vaatii, mutta älä vedä överiksi.
Ja kaikki ohjeet pätevät kyllä mihin tahansa muuhunkin.

Loppuun ehkä nopea koonti siitä miksi MINÄ treenaan.

Siksi, että se on perhanan kivaa. Ei sillä hetkellä, kun salille raahaudut, eikä taatusti silloin kun sieltä pois hoipertelet, mutta sitten kotona hyvin syöneenä, olo ei vois parempi olla.
Tykkään myös tuntea itseni vahvaksi ( eikä nyt naureta ääneen siellä!) ja näyttää kanssareenaajille, että "ehkä pieni mutten silti heikko, siks selkä suorana mä seison" :D
Tykkään että jaksan, pystyn ja kykenen, että venyn ja taivun, palaudun ja kehityn, vahvistun ja kasvan, niin henkisesti kuin fyysisesti.
Tykkään siitä pöllystä, missä leijun vaikka kovan HIITin jälkeen, tilasta jolloin rakastan kaikkia ja kaikkea, tilasta, jolloin mikään ei voi pysäyttää minua, tilasta jolloin jalat kantaa vaikka maailman ääriin (vaikka todellisuudessa ne painaakin ainakin tonnin,ja korkealento tyssää siihen suihkun lattialle :D )
Nautin, että sen myötä saan tutustua mielettömiin tyyppeihin, auttaa toisia ylittämään itsensä ja siitä, miten se samanhenkisiä ihmisiä yhdistää.
Ja viimeisenä, let´s face the fact, kyllä se paraneva ulkonäkö on iso kannustin, mutta treenamisen taika on siinä, että vaikka kuinka peiliä vihaavana,bad hair-day päivänä selluliitit heiluen menisit treeneihin, pois lähdet hymyilevänä, pystyen toteamaan, että kyllä mä aika pakkaus olen ;)

Peace <3